kaiken loppu

Puolitoista kuukautta on kulunut viime kirjoituksesta ja kotiinpaluustakin on ikuisuus (3vkoa). Viimeisen postausken kirjoittamisen aloitin melko pian kotiinpäästessä, mutta se vain 'jotenki jäi' kirjottamatta loppuun. Olo on ollut ahdistava jo senkin takia. Nyt päätin hoitaa tämän homman loppuun jotta voin haudata sen kokonaan. Tässä ollaan, niin kävi ja se on hyväksyttävä!


(21.9)
Jos aikaisempien tekstien aloittaminen on ollut vaikeaa, en löydä edes sanoja sille kuinka hankalaa tämän aloitus on..

Lähdetään liikkeelle siitä että maanantaina 8.9 käynnistyi re-match ajan toinen viikko ja mittani täyttyi host-perheen kylmyydestä ja välinpitämättömyydestä. Tiistaina työmiehet tulivat remontoimaan huoneeni kokolattiamaton joka oli vaurioitunut hirmumyrskyjen aikaisista tulvista. Koko matto oli revittävä irti ja uudistettava - ja minun tuli siirtyä vierashuoneeseen. Pian tavarani raahattua perheen äiti tulee ovelleni kolkuttelemaan ja kyselemään hyvin vihaisena mitä entisen huoneen matolleni on tapahtunut. Matossa kun todellakin oli n. 15x15cm läiskä hedelmämehua - josta en ollut nähnyt vaivaa kertoa kun matto todellakin jouduttiin poistattamaan. Perheen äiti oli kuitenkin erimieltä. Hänen raivotessaan (maton pesettämisestä, siitä johtuvista kuluista ja kuinka minä olin jälleen kerran tuottanut tuskaa heidän perheelleen) ihmettelin yhdessä työmiesten kanssa että eikös sitä kokolattiamattoa nyt sitten vaihdetakkaan..
Eipä tainnut rouva kiihdyksissään tajuta että turhaa siinä huusi ja puhisi. Mutta luulenpa että kun turhautumisen tunne otti vallan niin minä olin oivallinen maalitaulu purkaa pikkurouvan ahdistusta!
Hetkisen kuluttua nainen tuli taas ovelleni kolkuttelemaan ja vaati puhelinta takaisin - minä kun tuskin maksan puhelinlaskua, saati sitten maton pesulalaskua.. Suosiolla annoin puhelimen takaisin. Eikä aikaakaan, istuskellessani tietokoneella internet-yhteys katosi kokonaan! Taas oli kaikki ajateltu tarkkaan ja Leslie oli askeleen lähempänä tavoitettaan - minun maanpäällistä helvettiäni.
Ei siinä auttanut enää muu kuin itkunsekaiset viestit ja puhelut Lauralle. Pyysin päästä heidän luokse viettämään viimeisen viikkoni. Asia onnistui ja jäin odottelemaan.
Kello viiden aikaan, matkalaukut valmiina, ojensin kotiavaimen Davelle ja sanoin lähteväni pienimuotoiselle 'lomalle', jätin avaimet ja lähdin matkaan.
Kuin kivi, viikkojen takaiset pahanolon tunteet tippuivat sydämeltäni.

Viimeinen viikko Lauran luona oli maailman ihanin, aika tuntui kestävän ikuisuuksiin ja kaikki oli hyvin! Päivät alkoi klo7 aikaan, Lauran laittaessa lapset kouluun, kun minä vain käänsin kylkeäni ja jatkoin unia. 9am - 12pm oli vapaa-aikaa jolloin joko käytiin Starbucksissa aamukahvilla tai vain touhuiltiin kotona. Puoli yhden aikaan yleensä haettiin Liam koulusta ja leikittiin yhdessä. Pari tuntia vierähti yleensä Hide and Seek:n tai Thomas -train:n parissa..
Loppuillat kello 5stä oli yleensä Lauran vapaa-aikaa.
Yleensä käytiin päivällisellä jossain ravintolassa, jonka jälkeen vielä kierrokset Publixissa tai Targetissa (mukaan tarttui aina vähintään yksi Ben&Jerry's -jäätelö purnukka) ja leffa mukaan Blockbusterlta. Jos ei jo päivällisen jälkeen oltu täynnä, niin ennen nukkumaanmenoa molemmat ähistiiin ja puhistiin molemmat pahaa oloa sängyn pohjalla! Vaikka tiedettiin että pahaolohan siitä jäätelömäärästä vaan tulee niin aina se oli toistettava - 'täytyyhän se nyt kaikkia makuja maistaa, että tietää mikä on se suosikki!' <3

Pe 12.9 illallisen jälkeen haettiin LiquerStoresta ihanaista Cruzan rommia ja painuttiin pää kolmantena jalkana Melissan poolille. Shane ja Brad liittyi myöhemmin meidän seuraan ja viihdytti meitä mm. Chicken Fightin parissa!! Loppuilta päättyikin sitten vähän ikävämmin.. Meitä ei päästetty porteilta Plantationille, Lauran asuinalueelle kun Lauralla ei ollut membership-korttia mukanaan. Eikä me siihen aikaan yöstä tahdottu soittaa Lauran host-vanhemmillekkaan, niin eikun takaisin Melissalle! Saatiin mahtavat lattiapaikat Melissan huoneen lattialla (mutta luojalle kiitos jenkkien kokolattiamatoista)! Aamulla, huonosti nukutun yön yli, olo oli räjähtänyt - myös yöllä samalla ovenaukaisulla sisälle livistänyt lisko viivästytti meidän unentuloa!
La 13.9 oli meidän ensimmäinen baari-ilta yhdessä Melissan, Danin, Shanen ja Bradin kanssa. Mahtava nais-taxikuski kuljetti meidät Jacksonville Beachille, josta löytyi 'Twisted Sister' niminen paikka. Rommikolat ja tequilat siivitti meidät aina mahti-illasta mahti-jatkoille! Scottin, Nickin ja Lauran kans vietettiin aikaa öisen Sawgrasin beach-clubilla.
Sunnuntai-aamuna, vaatteet märkinä (joku tais vauhdikkaan yön aikana työntää meidät altaaseen) lähdettiin poikien kanssa samaiselle beach-clubille aamupalalle. Nautittiin valtavasta ruuan määrästä, auringon paisteesta ja mahtavasta näköalasta merelle.
Illalla oli tarkoitus lähteä kalastamaan poikien kanssa, mutta pidettiinki rauhallinen koti-ilta. Illallinen Lauran host-perheen kanssa ja leffa Ben&Jerrysillä ;>

Maanantaina uusi tuttavamme Scott pyysi meidät luokseen. Se oli kertonu äidilleen minun tilanteesta ja ne tahto auttaa minua löytämään uuden perheen (vaikkakin re-match ajan päättymiseen oli enää kaksi päivää)! Suuri kiitos mrs. Griffithille, sillä hän oli nähnyt vaivaa soittaessaan yli kahdellekymmenelle perheelle ympäri Floridaa!
Tiistaina ajettiin St. Johnsista huikeasti kauemmas, Scottin kaverin Nickin luo. Pojat huijasi että ajettiin jopa Floridan osavaltiosta Georgiaan ja tottakai me sinisilmäisinä suomalaisina uskottiin! hahah! (mutta totuus kävi ilmi ennenkuin toden teolla nolattiin itsemme)
Juotiin valkovenäläisiä, pelattiin Amerikkalaista juomapeliä BingBongia, pöytäjalkapalloa(?), opetettiin pojille suomea, puhuttiin eri kielistä ja pidettiin hauskaa!

Keskiviikkona sain puhelun Bostonista että re-match aika on päättynyt ja että lentoliput Suomeen on varattu!
Illalla syötiin viimeistä illallista Lauran, Melissan ja Danin kanssa. Se oli myös Danin viimeinen ilta Floridassa ja seuraavana pvnä hän suuntasi takaisin Brasiliaan. Myöhemmin illalla Scott liittyi meidän seuraan, napattiin Jack Danielsit ja Cruzanit kainaloon ja suunnattiin rannalle viimeistä kertaa! Kuun kajossa pullot tyhjeni ja kyynel vierähti silmäkulmaan ku kaiverrettiin nimet beach-clubin terassin kylkeen..
Aamulla pakkasin viimeiset tavarani ja heitin hyvästit Ponte Vedralle!

Kaikessa karuudessaan (ja katkeruudessaan) se oli siinä Se!

(Laura tää lopetus on sulle 'ONE HUNDRED POINT SEVEN!!' <3 )