Tunteita ja ajatusten pyörittelyä..
Varsinainen re-match aika alkoi eilen(keskiviikkona) kun tiistai-iltana saatiin eropaperit allekirjoitettua. Leslie valehteli kaiken Nancylle ja teki tasantarkkaa selväksi ettei minun aikani täällä tule olemaan helppoa! Painajaista ollaan eletty jo lauantaista lähtien ja valo tunnelin päässä ei auta lohduttamaan..
Olo on mitä kauhein kun istuskelen päivät pitkät huoneessani ja odotan uutta perhettä kuin kuuta nousevaa -(kotiinlähtökään ei tunnu enää yhtään pahalta ajatukselta)!
Oikeastaan tunnen ajattelevani kotiinlähtöä enemmän kuin uuden perheen löytymistä. Luulen tämän kaiken vain johtuvan siitä pelosta ja jännityksestä joka tulisi taas kohdata uuden perheen varmistuessa. Kaikki alkaisi taas alusta -perheeseen meno, ensitapaaminen, tutustuminen, uuden opettelu, koti-ikävä.. Mutta nämä kaksi asiaa erottaa se tunne että tahdon vain mahdollisimman pian pois täältä - Uusi perhe voi löytyä aikaisemmin kun taas kotiinpaluu koittaisi vasta kahden viikon kuluttua!
Olo on lohduton ja henkinen pahaolo on koitunut jo fyysiseksi - oksettaa ja päätä särkee lähes kokoajan!
Ainut asia mikä jaksaa lohduttaa tässä vaiheessa (jos oikein pinnistän ja ponnistelen!!) että
- Laura pääsee töistä 8pm(enää alle 3tuntia) ja se vois tulla hakeen minut pois täältä..
- Huomenna on jo perjantai ja Laurallaki koko viikonloppu off, niin voidaan keksiä vaikka ja mitä kivaa yhdessä!!
- Tämä paskaolo ei ole lopullista, tästä selvitään ja ainoa suunta on ylöspäin!! Joten jo kahden viikon päästä voin olla jossain päin Yhdysvaltoja TAI kotona rakkaimpieni luona'<3
Kurkussa kuristaa ja kyyneleet koittaa päästä valloilleen.. odotan.. tarkistan sähköpostini.. au pair -sivustoni - ei mitään uutta! odotan.. odotan.. ja odotan, kunnes en malta enää odottaa ja tarkastan kaiken uudestaan - ei mitään uutta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kauheasti jaksamista sulle sinne etelään! En varmasti pysty edes kuvittelemaan miltä susta tuntuu just nyt, mutta kovasti lähetän täältä voimia odottelujaksolle. Toivottavasti helpotus tulee pian!
Löysin sun blogin irc-gallerian kautta, itselläni Au pair-vuosi vielä tulossa edessäpäin. Tosi harmi että sulle on sattunut noin huono tuuri, toivottavasti löydät ihanan perheen ja voit jatkaa vuottas! Tsemppiä, ja kirjottele sun kuulumisia tänne :)
Miten kavi?? :/ Toivottavasti loytyi perhe.. Tsemppia!
voi ei miten surku kuulla etta sulla on tollainen tilanne ://! Laita heti paivitysta miten kavi! Ma oon kuukauden ollu nyt taalla Morris Plainssissa NJ:ssa, jokainen paiva on parempi ja kaikenkaikkiaan oon viihtynyt aivan loistavasti, perhe on ihanan karsivallinen mun kanssa kun osaan torttoilla uusien asioiden kanssa aina mukavasti :D Mullakin kylla tunteet heitelly aivan aaripaasta toiseen valilla, mut sit se aina helpottaa. Tsemppia nyt, toivottavasti loydat ihanan perheen ja voit jatkaa taalla seikkailua :)
-Hanna (Menina)
Lähetä kommentti