Ensimmäisen alun loppua

Pari päivää mennyt viime päivityksen jälkeen ja tuntuu että niin paljon asioita on tapahtunut! Perheenvaihto prosessi on päässyt uusiin ulottuvuuksiin. Leslie ja Dave tietävät että tahdon vaihtaa perhettä. Kaikki asiat ovat levällään ja seuraava askel vielä toistaiseksi auki. Olo on kurja, eikä asiaa auta etteivät host-vanhemmat ajattele ollenkaan miltä minusta tuntuu! Jotta kaikki varmasti tuntuisi hankalalta ja paskaa ei olisi kaatunut tarpeeksi niskaani - sain perjantaina kuulla pappa'puoleni' kuolleen! Mutta kerrataanpa kuinka kaikki täällä tapahtuikaan..

Perjantaina oli todellakin ensimmäinen au pair -tapaaminen alueen muiden tyttöjen kanssa. Tarkoitus oli tavata klo 7.30pm läheisessä vesipuistossa. Lähdettiin matkaan Lauran ja australialaisen Melissan kanssa, etsittiin navigaattorista paikan osoite ja suuntasimme nokkamme kohti tulevaa iltaa. Reilu tuntinen ajeltuamme luulimme olevamme perillä, kunnes hetken tarkastelun jälkeen tajusimme saapuneemme Adventure Wheeling -puistoon - joka oli siis aivan täysin eri mihin oli tarkoitus saapua! Ei siinä auttanut kuin asettaa uusi päämäärä navigaattoriin ja koittaa onneaan uudemman kerran!
Vihdoin ja viimein löysimme tiemme oikeaan osoitteeseen - ollessamme vain tunnin myöhässä.. Paikanpäällä tapasimme tyttöjä saksasta, puolasta, virosta, hollannista ja tanskasta(en lyö päätäni pantiksi viimeisestä - mutta jostainpäin eurooppa kuitenkin!). Parin tunnin seikkailu toinen toistaan huimemmissa vesivuoristoradoissa ja -liukumäissä sai jokaisen tytön hieromaan silmiään ja jatkamaan matkaa kotia kohti!
Nancy vaikutti hyvin ymmärtäväiseltä kerrottuani hänelle tuntemuksistani ja sai mieleni kohentumaan! Kyllä kaikki järjestyy! Hän lupasi puhua Leslielle seuraavana päivänä ja sopivan tapaamisen jolloin voisimme yhdessä vahvistaa kuinka toimimme jatkossa.

Lauantaina Leslien tullessa töistä kotiin varpasillani pelkäsin jokaikistä puhelua ja sähköpostin lukuhetkeä - Nancy voisi ilmoittaa koska tahansa! Illalla vanhempien lähtiessä viettämään ravintola-iltaa, kaiken vielä ollessa 'normaalisti', lähetin Nancylle viestin oliko hän ilmoittanut Leslielle mitään edellis-iltaisesta keskustelustamme.. Tuntinen myöhemmin kuulin oven käyvän. Olin juuri laittamassa lapsia nukkumaan kun Leslie tupsahti yläkertaan. Hyvin kiihtyneenä (ja luultavasti muutaman viinilasillisen jälkeen) hän pyysi minua lähtemään ja lopettamaan iltani siihen. - Tiesin että Nancy oli ilmoittanut!
Alakertaan saavuttuani törmäsin Daveen joka hyvin ilmeettömänä kertoi Leslien haluavan jutella kanssani. Hetken odottelun jälkeen Leslie saapui ovelleni entistä kiihtyneenpänä ja laukoi kaiken päin naamaani
- 'Kuinka kaikki vika on minussa, kuinka He ovat jo alusta asti katsoneet etten kykene huolehtimaan Heidän lapsistaan, kuinka en ole yhtään kuten Heidän edellinen au pairinsa(jonka kanssa kaikki sujui ongelmitta), kuinka He eivät tahdo minun enään työskentelevän Heille ja kuinka voin lähteä melko samantien jos paikan jostain löydän!'
Kaikkeen tähän yrittäessäni vastata ja koittaessani selittää miksi tämä meni nyt näin - en saanut suunvuoroa kun Leslie kertoi 'ymmärtävänsä täydellisesti!'. Odottamani aikuisten välinen keskustelu ja välienselvittely oli kaikkea muuta kuin aikuismainen!
Jäädessäni kuin nalli kalliolle omaan huoneeseeni, miettiessäni kuinka jatko tulee sujumaan - melkein kuin huomaamattani aukaisin matkalaukkuni ja pakkailin tavarat joita en enää täällä tule tarvitsemaan!

Tänään (sunnuntai 31.8) herättyämme lähdimme Lauran kanssa jo mahdollisimman nopeaa liikenteeseen jotten joudu törmäämään Leslieen tai Daveen. Aamu alkoi aamiasella Starbucksista josta jatkoimme Jacksonville Beachille. Päivä oli mitä ihanin, aurinkoinen taivas ilman pilven häivää! Loikoiltiin rannalla ja temmellettiin aallokoissa puoli päivää.
Ajoitus ei vaan ollut kovin hyvä ensimmäiselle rantakerralle - klo 12 -3pm, jolloin aurinko on korkeimmillaan ja jolloin riski polttaa itsensä auringossa on suurimmillaan! Ollaan saatu osaksemme 'I'm so sorry' -katseita, ihon huutaessa punaisuutta!

Piristävä rantahetki päättyi ilkeästi Nancyn soittaessa.. Hän tahtoi ilmoittaa minulle sopivansa Leslien kanssa tulevan viikon vierailusta. Sitten oli ikävien uutisten vuoro. Hän tahtoi ilmoittaa minulle myös että tahtoessani vaihtaa perhettä, minun tulee ymmärtää että tällä hetkellä tulevia au paireja on enemmän mitä perheitä on tarjolla - joten riski kotiin joutumisesta on hyvin mahdollinen!

Kaikesta huolimatta jatkoimme päivää iloisissa merkeissä - käytiin syömässä läheisessä kiinalaisessa, shoppailtiin jälkiruuat Publix:sta ja sovittiin Melissan kanssa elokuvaillasta St. Augustinessa. Valitettavasti viimeisin elokuva oli jo pyörimässä kun ehdittiin paikanpäälle. Päätettiin ajaa takaisin kotiinpäin ja pitää oman elokuvailtamme. Vuokrattiin joku komedia/rakkaus -pläjäys ja mentiin Melissan luo katsomaan..
Parisen tuntia sitten saavuin kotiin ja tässä sitä vielä kukutaan ylhäällä! Huomisesta minulla ei ole mitään tietoa mitä tapahtuu.. Luultavasti olen tästä lähtien täysin vapaa.. Odotan kunnes Nancy tulee käymään ja ehdotan jos voisin samantien lähteä hänen mukaansa - en tunne itseäni enää kovin tervetulleeksi tänne! (Toivon ettei kukaan joudu kokemaan samaa tunnetta mitä olen itse joutunut käymään läpi. En olisi ikinä voinut kuvitella joutuvani tällaiseen tilanteeseen - varsinkaan näiden ihmisten kanssa! -Loppupeleissä kehenkään ei ole luottamista!)

Nancyn sanoja lainatessa olen ollut rohkea jo tähän saakka matkatessani, ja varsinaista rohkeutta on myöntää reilusti jos ei pysty jatkamaan! Neljän pienen lapsen huolehtiminen on varsinainen vastuu tämän ikäiselle..
Jännällä jäämme siis odottamaan mitä lähitulevaisuus tuo!