Hola!

Se on siivouspäivä ja minä pyörin läppärini kanssa ympäri kämppää! Nimittäin siivoojat on vallanneet koko talon ja koko ajan hätistelevät (ei nyt varsinaisesti) minut pois niiden alta! 5 tai 6(?) jotain tyyliin puerto ricolaista (hyvin pientä) naista hyörii täällä menemään.. hahhah! Toivotaan että ne tajuaa olla hiljaa siivotessaan yläkertaa sillä just sain Maddien nukkuun (joka oli muuten kova homma -siitä lisää myöhemmin). Itse en kyllä ikinä mitään meksikolaisia ottais meille hääräämään koko päiväks -pirun uteliasta porukkaa! Nimittäin ku menin hakeen läppäriäni omasta huoneesta niin siellä ne kaikessa rauhassa tutkaili yhdessä mun työlistaa ja kaikkia tärkeitä lappusia joita oon kiinnitelly magneettitaululle.. Törkeää! - Taidanpa tästä lähtien ite hoitaa huoneeni siivouksen tai vähintäänki meen kyylään vierestä ku ne hoitaa hommansa! :D

Mutta takaisin omiin hommiini! Sain siis vihdoin ja viimein kaksoset nukkuun -kahden tunnin itkun ja kitinän jälkeen! Chloe nyt on jo niin 'big girl' että ei vikise ja vingu vaikka päiväunille on mentävä -kun taas siskonsa Madeline on JÄRKYTTÄVÄ!! Katseltiin kaikessa rauhassa Herculesta kun Maddie sai kauhean itku/raivo-kohtauksen..

*väli-info: Tuolla nuo puertorico/mehiko naiset nyt raivoaa ja riitelee keskenään!! HAHHA! Aivan ku jostain huonosta saippuasarjasta :D

Takaisin kaksosiin: Siinä sitten yrität rauhotella toista lakata itkemästä ja lukea toiselle kirjaa ku se haluaa jo nukkuun! Ei se auttanu ku laittaa Maddie kylmän rauhallisesti timeoutille(viskasin sen poikien huoneeseen ja siitäkö se itku yltyki) ja rupesin lukeen kirjaa Cocolle..
Sain Chloen nukkumaan ja venkoilin tunnin Maddien kanssa! Oli jo niin lähellä että juoksen itkien alakertaan ja lyön hanskat tiskiin!

Tänään aamulla kaikki tuntu taas niin vaikealta ja ensimmäinen ajatus oli vaan että tahdon pois täältä! Pikainen soitto äidille kotosuomeen ja itkuhan siinä tuli! Tunteet käy niin ristiriitaisina tällä hetkellä etten tiiä miten päin olisin..
Kiroan itseäni alimpaan helvettiin ja kyselen että Miten ihmeessä kuvittelin selviäväni 4lapsen kanssa?! Okei, tänäänki nuorempi poika, Logan lähti ensimmäistä päivää kouluun joten mulla on vaan ollu tytöt.. Mutta seki on jo ihan liikaa! Tunnen itseni niin avuttomaksi ja yksinäiseksi kahden 3-vuotiaan tytön kanssa! Mikään ei ole niillä koskaan hyvin, kaikki mitä ehdotan on huonoa ja ainut mikä niihin tehoaa on vanhempien sana! Mulla ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa..ennenkuin ärähdän -kunnolla! (enkä haluaisi olla mikään huutava au pairi koska sillä en mitään voita, saan vain niiden vihat enemmän niskaani!)
Huoh!
Ja kun taas vanhemmat ovat täydellisimmät, tekevät kaikkensa että mulla on hyvä olla ja että olen onnellinen! Ja toisaalta täällä ollaan vasta niin vähän aikaa oltu.. Mutta kaikki mitä teen ja mitä ajattelen, on ajatukset siitä tahdonko oikeasti viettää KOKO tulevan vuoteni näin?! Tottakai voisin vaihtaa perhettä, mutta siinäkin on omat riskinsä; hakuaika on kaksi viikkoa ja jos ei siinä ajassa uutta perhettä löydy, niin se on soronoo! ja maitojunalla kotiin! Ja sitä en ikinä antaisi itselleni anteeksi jos niin kävisi! Vuodeksi tänne on lähdetty ja vuosi täällä ollaan!!
Ja sen tiedän etten tähän perheeseen jää..tai no en tiedä, ja tiedän..
Kun vasta ollaan näin aikaisessa vaiheessa tulisi odottaa että asiat tasapainottuisivat. Koska tämä kaikki on vain alkuhankaluutta, mutta en jaksa odottaa! Tunnen itseni NIIN lohduttomaksi ja kun pala painaa kurkussa tahtoisin vaan itkeä!

Keskiviikkona meillä on ensimmäinen tapaaminen minun aluevalvojan, Nancyn kanssa.. Hän tulee juttelemaan tänne meille ja istutaan kaikki (vanhemmat, Nancy ja minä) pöydän ääreen ja jutellaan vähän miltä alku on maistunut.. Tottakai ajattelin aukaista suuni ja kertoa miltä tuntuu, mutta odottakaas vaan kun h-hetki tulee, voisin kilpailla Oscar-ehdokkuudesta taidokkaalla näyttelijän lahjoillani!
Ajattelin kuitenkin odottaa seuraavat pari viikkoa kun meillä on ensimmäinen au pair tapaaminen(menemme, luultavasti Jacksonvilleen, yöuinnille!). Jos vielä tämän jälkeen tuntuu pahalta, eikä mikään ole muuttunut, puhun Nancylle!

Tällaisia tunnelmia tällä kertaa.. mihinköhän sijoitan itseni seuraavaksi(tällä hetkellä pitelen läppäriä toisella kädelläni ja toisella näpyttelen, hypin yli johtojen ja luutuusämpärien).. hoh!