irréflexion, ajattelemattomuus

Mitä v*ttua oikeen kuvittelin kaiken tämän alussa?!

Nyt tuntuu niin ilkeältä, etten edes tiedä kuinka tämän tunteen pukisin sanoiksi.. - Ei mitään pahaa ole tapahtunut, älkää huolestuko! Mutta tunnen itseni vain niin turhautuneeksi ja väsyneeksi tähän koko touhuun. Olen niin täynnä kaikkea tätä huonoa oloa ja ajatuksia että en pysty kuin tuhahtelemaan ja tuijottamaan tyhjyyteen..
Viikko on mennyt ihmeen nopeaa ja tunteet on heitellyt laidasta laitaan - 'Seinään pää ja uudelleen, sitä rytmissä päivittäin teen.'
Olen huomannut sen että tunnen itseni niin kypsäksi lasten kanssa ollessa ja olen valmis pakkaamaan kimpsut ja kampsut. Voisin vaan heittää laukun olalle ja sanoa että hulluja koko saki - mutta lasten laittaessa nukkumaan, vanhempien kanssa jutellessa kaikki päivän huolet haihtuu.. Huomaan ajattelevani että kyllä tämä tästä!
Mutta ei se niin mene! Ei tämä tule toimimaan, tiedän sen!

Tänään oltiin taas viettämässä yhteistä vapaa-päivää Lauran kanssa shoppailun merkeissä. Käytiin katsastamassa St. Augustine ja voi kuinka olo helpottui taas kun sai purkaa tunteitaan jollekkin ja höpötellä niitä näitä - suomeksi! Kotiin päästyäni kerkesin hetken hengähtää kun perheen isä tupsahti huoneeseeni - työmiehet olivat saapuneet asentamaan kuivauslaitteet!
Meillä kun tosiaan kävi niinkin köpelösti, että perjantain myrsky ja tornadot saivat aikaan vedepaisumuksia pihamaalla. Vesi imeytyi taloon ja aamusta saatiin ihmetellä märkää kokolattiamattoa minun huoneessani sekä viereisessä vierashuoneessa! Ei siinä muu auttanut kuin soittaa ammattilaiset paikalle kertomaan miten tilanteessa tulee toimia..
Tänään sitten - minulle mitään ilmoittamatta - työmiehet asensivat kuivauslaitteet huoneeseen ja perheen isä sanoi että 'voithan toki kokeilla nukkua laitteet päällä, mutta jos ne ovat liian äänekkäät voit sulkea ne yöksi, mutta muista että ne tulee olla mahdollisimman paljon päällä ja muista että kaikki tämä tapahtuu vain sinun parhaaksesi!' Yeah right!
Tässä sitten viettelen vapaailtaani työhuoneen lattialla ja puran turhautumistani tänne!

Kiukuttaa jo niin paljon etten jaksa enää välittää, istun vain ilmeettömänä ja odotan perjantaita - meillä on ensimmäinen Nancyn järjestämä au pair tapaaminen alueen aupairien kanssa. Silloin voin tiedustella Nancylta paremmin perheen vaihdosta ja purkaa ajatuksiani.
Ja jos joku nyt ihmettelee että mikäs tässä nyt mättää niin voin myöntää että olin tyhmä kuvitellessa pärjääväni täällä näiden kaikkien kanssa!
Vanhemmat ja paikka on ihana! Olen onnekas että sain toisen suomalaisen tytön samalle alueelle, ja että ollaan tultu niin hyvin juttuun Lauran kanssa jo alusta asti!
Mutta en jaksa näitä lapsia(neljä on aivan liikaa mulle!), vanhempien epäsäännöllisiä työaikoja.. En edes keksi enempää syitä, myönnetään! Ja kyllä, tiedän että tästä voisi selvitä kunhan vaan muuttaisi asennettaan! Mutten jaksa! Kun olen kerran antanut itseni ajatella asiaa että en jää, niin sillon en voi enää muuttaa asiaa..
Toisaalta, en tahtoisi lähteä - en missään nimessä! Tämä kaikki tuntuu kuin tappelulta itseni kanssa.. -toinen puoli huutaa armahdusta ja toinen puoli tahtoo jäädä kokemaan kaiken sen mitä voisikaan tapahtua. Mutta juttu on niin että asiat alkaa patoutua jo niin pahasti sisälleni etten saa enää unta öisin!

Koitan pitää itseäni koossa pää kylmänä (typerän filosofisilla ja niin 'epä-Riikkamaisilla'), mitä vain voi tapahtua, ja mitä vain tapahtuukin, se tapahtuu vain minun parhaakseni -ajatuksilla!

Nyt soi Dj Raaban - Anima libera ja voi kuulkaa tytöt! tahtoisin vain olla taas Levillä teidän kanssa. Olla nuori ja unohtaa eilisen, elää siinä hetkessä, murehtimatta huomista!
Oikeastaan näin syvällisesti ajateltuna, tunnen tämän hetken olevan viimeinen ja ainoa mahdollisuus tehdä jotain tällaista. Turvalliset lukio ajat ovat ohitse ja pitäisi tietää mitä tekee elämällään - olisi aika aikuistua, muuttaa pois kotoa, aloittaa opiskelu ja elää omillaan.. Tulo tänne merten taa on pakoa tuosta kaikesta. Ja siksi pelkäänkin suunnattomasti sitä hetkeä kun päästän suustani nuo merkittävät sanat etten tahdo olla tässä perheessä. Siitä lähtee kahden viikon re-match aika ja jos ei sopivaa perhettä löydy, en tiedä mitä ajatella!
Tuntuu että ensinnäkin petän Leslien ja Daven, petän itseni ja kaikki muut! En tahdo suoda kenellekkään sitä ajatusta etten pystynyt tähän, varsinkaan itselleni! Periksi en anna ja kenenkään on turha tulla sanomaan että luovuttaisin(iskä siis tukkii sen suunsa ja kuuntelee :D )!
Ei oo nimittäin mitään palmun alla loikoilua tämä homma, voin kertoa..

Yann Tiersen - La valse d'Amelie