Mutta vielä viikko sitten lauantaina(2.8) olin menossa Siljan mökille saunomaan tyttöjen kanssa ja viettämään pienimuotoisia läksiäisiä.. jotka yllättäen paljastukin mahtavaksi illaksi merenrannalla, Leton satamassa!
Kiitos ihmiset, se oli ihanaa! Sitä ei tajuakkaan kuinka paljon pienetki hetket merkitsee! (Kirjotan niinkö en voisi nähdä ketään teitä enää koskaan, mutta tulevaa vuotta ajatellen se tuntuu siltä!) Nyt kaikki tuntuu ikuisuudelta mutta vuoden kuluttua tulen kaipaan näitä hetkiä - sen tiedän, tai ainakin yritän lohduttaa itseäni! Noh, takaisin asiaan!Hyvästelyt sunnuntaina juna-asemalla tuntu ihan kauhealta! Eikä asiaa auttanu yhtään että Mikko, Milla, Ville ja Minttu oli tehny piirrustuksia ja kirjeitä mukaan.. Niitä lueskellessani itkeä tuhersin silmät ja naama punasena junassa(thank god olin yksin koko vaunussa). Illalla Helsinkiin päästyä, kolmen tunnin yöunien jälkeen (kiitos Ville mahtavasta majotuksesta, ilman sinua en olis pärjänny!) suunnistin kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.. Olo helpottui kun tapasin terminaalissa 8 muuta tyttöä. Yhteinen odotus ja jännitys lieventyi hieman kun tiesi ettei tässä ihan yksin olla! :) Näin ollen karistin Suomen tomut jaloistani ja suuntasin Frankfurtin kautta New York Cityyn!! :D
Koulu oli surkea, ruuat vähän kiikun ja kaakun, saksalaiset (joita oli muuten ihan liikaa) oli ärsyttäviä (paitsi Madline), mutta vitsit meillä oli hauskaa muiden suomalaisten kanssa!!
Päivät vierähti nopeasti ja niin oliki jo kauan odotettu torstai ja matka Manhattanille kutkutteli kaikkien mielessä..
Pienimuotoisella kierroksella tuli nähtyä niin vapauden patsas (joka muuten yllättävän pieni!)..
..kuin Time Square ja naked cowboy :D
Myös huikeat maisemat Rockefeller Centerin huipulta oli näkemisen arvoiset!! Ihmiset maassa näytti todellakin muurahaisilta 67kerroksesta..
Perjantaina koitti sitten hyvästien aika, kun jokaisen tuoreen au pairin oli matkattava perheen luo.. Vielä viimeiset halaukset, ryhmäkuvat ja sitten matkaan.. (ylhäällä vasemmalta Laura, Taru, Anna A., minä, Anna M. ja Tiia-Maria, kuvasta puuttuu Adi, Tiina ja Sini)
Lento NYCstä Charlotteen, North Carolinaan, oli myöhässä joten meidät buukattiin seuraavalle lennolle Jacksonvilleen. Kun vielä jatkolento oli myöhässä, saavuttiin vasta neljä tuntia sovittua aikaa myöhemmin.
Perheen äiti Leslie oli kentällä vastassa ja siinä matkalaukkuja odotellessa he juttelivat Lauran host-momin kanssa ja saatiin tietää että ei meidän talojen välillä ole kovinkaan suurta matkaa! Siitä sitten suunnistettiin matkaa kohti kotia. Floridan kuumuus ja kosteus tuli vastaan heti ulos päästyä! Ukkonen parin mailin päässä lisäsi tunnelmaa.. - koko taivaan peittävät salamat siivittivät jännityksen helpotukseksi ja huojennukseksi!
Kotona meitä odotti perheen isä Dave ja heidän edellinen Au pair, Andrea - lapset oli jo nukkumassa. Syötiin vähän iltapalaa yhdessä ja juteltiin matkasta ja koulutuksesta. Iltapesulle ja nukkumaan uuteen huoneeseen.. Muhkeassa sängyssä uni tuli hetkessä.
Ensimmäinen aamu meni vähän sivusta seuratessa. Päivällä käytiin Leslien ja kaksosten kanssa kaupassa, ja päivemmällä heittelimme hyvästit Andrealle. Hetki oli surullinen, mutta antoi minulle uutta puhtia ja lohtua että jos Andreakin pärjäsi vuoden, pärjään minäkin! :) Iltasella lähdettiin koko perheen voimin beachille, joka on aivan USKOMATON!! sekä läheisen clubin altaille polskuttelemaan..
Päivät on tähän mennessä mennyt uuteen totuttelemisessa, joka on minulle välillä hyvin vaikeaa! Kun koti-ikävä painaa päälle, tuntuu ettei mikään onnistu ja olen vain tiellä. Nyt varsinkin kun pojat on vielä kotona, kaikkien neljän paimentaminen yksin on mahdotonta! Toivottavasti tämä kaikki rauhoittuu kun pojat 20pv lähtevät kouluun ja mulle jää vain tytöt.. Niinä hetkinä kun mitään tekemistä ei ole ja lapset on ihan rauhassa ikävä meren taakse kotiin yllättää - pala kurkussa painaa ja kyyneleet kirveltää silmissä.. Näinä hetkinä vaan tarvitsisin kunnon halausta, niin kaikki olisi taas hyvin..
Mutta katse eteenpäin, kun arki tulee vastaan ja pääsen Lauran kanssa tutustumaan tähän meidän uuteen asuinympäristöön kaikki helpottaa! eikö?
Rakkaimmin terveisin ja isoin halauksin kotirintamalle toivottelee toivoton kotikissa riikka '<3
2 kommenttia:
Hymyilyttää nuo kaupunkikuvat, kun mulla on käytännössä ihan täysin samanlaiset kuvat kaupungin silhuetista (ilmeisesti lautalta?), Vapauden patsaasta, joka tosiaan on ihan onnettoman kokoinen, Time Squaresta ja Rockefeller Centerin huipulta :) Juuri tuollaisia fiiliksiä nostattavia "This is New York" kuvia.
Hei loistavaa että säkin olet päässyt matkaan! Kovasti voimia koti-ikävän hetkiin, täytyy muistaa että huonommin olisi asiat jos ei olisi mitään mitä ikävöidä! Ikävä-päivät on joskus vähän kökköjä (believe me I know!), mutta itsellä ainakin auttaa kun silloin ajattelee vaan että eletään se päivä läpi. Kun on iltaan selvitty niin unta kaaliin, huomenna voi olla jo parempi mieli. Ja hei, ne sanovat että eka kuukausi on vaikein kun kaikki on uutta, vierasta ja rankkaa kun ei ole rutiineja. Kohta on osa lapsista jo koulussa ja hommassa vankka rutiini niin että sekä pääkoppa että kroppa pääsee paljon helpommalla!
Ennen kuin huomataankaan, ollaan molemmat jo taas Suomessa ja sitten onkin ikävä tänne :D
T. Kaima täältä New Jerseystä
Lähetä kommentti