Mitä sitten tapahtui? No, sanotaanko näin että ihmisistä alkaa paljastua ilkeitä asioita kunhan aikaa kuluu tarpeeksi - vaikkakin aluksi kaikki tuntuisi täydelliseltä! Nimittäin olen hoitanut lasten pyykkejä parhaani mukaan, korjannut jälkiä leikkihuoneessa ja muualla talossa. Alusta alkaen olen saanut kiitosta siitä että hoidan hommani hienosti! Leslie ja Dave ovat molemmat kiitelleet kun jään korjailemaan lasten sotkuja ruokailun jälkeen, kun taas perheen edellinen au pair lukittautui huoneeseensa.
Tänään sitten Leslie näki asiakseen mainita minulle asioista jotka ovat käyneet eräänlaiseksi kiistaksi (issue). Hän kertoi kuinka on vihainen siitä etten hoida tehtäviäni joista ollaan puhuttu. Lasten pyykit, lelujen korjailu, huolehtiminen keittiön siisteydestä jäävät kuulemma tekemättä kun minä vain laiskottelen.. Poikien ollessa koulussa, tyttöjen nukkuessa päiväuniaan on minulla loistavaa aikaa hoitaa nämä asiat.
Tiedä sitten oliko rouvalla vain huono päivä vai mikä minussa niin rupesi vituttamaan että täytyi paisutella asioita! Nimittäin juuri sillä hetkellä
* lasten pyykit olivat koneessa - pesuohjelma oli jo loppunut, mutta kai minun täytyy tästä lähtien istua koneen vierellä ja siirtää märät vaatteet viivana rumpuun kuivamaan.
* leikkihuoneen lattiat olivat tyhjät, lukuunottamatta lasten leikkikiikareita, pehmokoiraa ja satukirjaa.
* keittiö siistissä kunnossa lasten lounaan ja minun siivouksieni jäljiltä...
Siinä huomautellessaan minulle, Leslie lakaisi puhdasta lattiaa ja muistutteli että ruokaa ei saa jäädä lattioille lojumaan, kun me emme tahdo ötököiden valtaavan taloamme!
Että näin, kiitos ja näkemiin! Tämä oli varsinainen helpotus!
No mutta ikävistä asioista niihin mukavempiin..
Unohdin viime tekstissä kertoa teille Lauran ja minun ensimmäisestä ravintola-illasta Floridan Ponte Vedrassa. Päätettiin kokeilla Japanilaista 'Etto'-paikkaa.. Nälissämme tilasimme herkullisilta kuullostavaa oliivissa marinoitua lohta, sekä maustettua tonnikalaa kasvisten kera. Alku maistui lupaavalta näykkiessämme salaattia puikoilla(ei oo mitään helpointa hommaa, varsinkaan meille!), mutta itse pääruan tullessa katselimme hetken annoksiamme ja toisiamme. Raakaa kalaa loikoilemassa vihreässä ja valkoisessa levässä hyydytti hymyt ja sai vatsan huutamaan entistä enemmän! (Olisi pitänyt olla kamera mukana, annokset olivat kyllä näkemisen arvoisia!)
Siinä sitten hetken pähkäiltyä että mitäs tässä nyt tehdään, kun ei paljoa ruoka maistu, muttei kehtaisi lähteä koskemattakaan lautasiin.. - leväytettiin lautasliinat syliin, lastattiin ruoka mukaan ja hivutettiin mytyt käsilaukkuihin! :D Kokemus sekin sinänsä.. Matka jatkuikin siitä suoraan Subwayhin herkku täyteleiville!
Tällä viikolla sain kameran kuntoon(ostin uudet patterit!) ja lähdin iltakävelylle kameran kanssa. Jotta saisitte edes jonkinlaista vihiä millaisessa paikassa se tämä tyttö asustelee.. Harmi vaan lähdin siihen aikaan että kymmenen minuuttia kävellessäni pimeys laskeutui tämän pallonpuoliskon ylle! Kuljin rantaan ja istuskelin yksin säkkipimeässä ja katselin hämärää horisonttia.. meri pauhasi ja hiekka oli karheaa myrkyn jäljiltä.
Tässä meidän vastapäätä sijaitseva puisto pimeän aikaan..
Kävelysilta vie läpi tiheän metsikon ja ylitse joen jossa asustaa 3krokotiilin poikasta.. Tuonakin iltana kuuntelin kuinka ne viestittelevät toisilleen - vaimeat krokotiilin 'karjaisut' upposivat tummaan yöhön!
Seuraavana pvnä kuvaa poikien huoneen ikkunasta, auringon aikaan..
..ja leikkihuoneen ikkunasta, minun huoneen yläpuolelta.Huomenna tosiaan aamusta jo rannalle kärventyyn(vihdoinkin!) ja vietteleen vapaapäivää. Laura liittyy seuraan pariksi tunniksi ja loppupäivän voisin hengailla täällä Ponte Vedrassa. Illalla onkin kauan odotettu ensimmäinen au pair-tapaaminen Jacksonville Beachin Adventure Landing waterparkissa!
Kello lähentelee taas puoltayötä.. Huomenna lisäinformaatiota tulevasta! riikka kuittaa.
4 kommenttia:
Voi inhottavaa että piti asioiden mennä tuollaisiksi. Mutta toisaalta hyvä, että sait nyt päätöksen tehtyä niin on jotain mitä kohti lähteä taas kulkemaan. Hirmuisesti tsemppiä asioiden selvittelyyn ja mahdolliseen uuden perheen etsintään!
Tuo paikka jossa asut näyttää kyllä ihanalta. Vaikka itse en ole mikään lämpimien paikkojen ystävä, nyt täällä kotisuomessa peittojen sisällä palellessa vaihtaisin maisemaa ihan mielellään :D
Ja kaikkea onnea sulle uuden perheen etsntään, toivottavasti löydät uuden ja parmeman perheen pian
Heippa! Tassa kirjottelee Ewisa, Elisa siis, kenen journalissa kavit! Luin askon sun blogin lapi, tuli kyl vedet silmii ku kerroit valilla miten voisit vaan lahtea aitin kainaloo takasi :s I know exactly how it feels. Aattelin etta oon varmast ainoo aupair kuka on nain mammanTYTTO, valilla koti-ikava on niin sydanta riipiva ettei jaksais enaa. Toisinaan sita ei taas aattele, se on hyvin huomaamatonta. Silti se siella kytee koko ajan!
Ja perheenvaihdosta oot ehka tehnykkii jo paatoksen. Miakii vatvoin sita ees taas ennenku sit paatin et ei siita tu mitaa. Kun olin kertonu aluevalvojalle mita haluan ja alotettii re-match, mietin usein etta mitas jos oisinki tottunu olemaa siina perheessa. Mita jos uus perhe onkii viel huonompi. Mita jos en tehnykkaa oikeeta paatosta. Onhan siina riskinsa, ei sita voi kieltaa. Mut eiks taa koko aupair-vuosi oo vaha riskien ottamista :D Mutta sun tekstien perusteella loydat VARMASTI uuden, paremman perheen. Ei kenenkaa tarvi kestaa sellasta, mita ei jaksa/halua ees kestaa. Hyvin epatodennakosta ettei ilmotuksia tuu, vaikutat kuitenki hyvalta aupairilta kaikin puolin; nytkin oot neljan lapsen perheessa, apua!
Mia sain sillon ilmotuksen kolmesta perheesta, mut kaks niista otti yhteytta. Mun nykyisen perheen isa soitti ihan yllattaen. Se kerto niitten perheesta ja niitten kahdesta pojasta. Siin vaiheessa sanoin jo itelleni etta ei kiitos, en osaa olla pelkkien poikalasten kans. Menin kuitenki sen aidin kans lounaalle, ja se oli aivan mahtava, joten aattelin et poikapuoliset lapset on pienta sen rinnalla mita oon jo joutunu kokemaa!
Eli prosessi alko kaytannossa nain: meilla oli se orientaatio, ja paatettiin siina (mun monen itkun jalkeen) etta haluun vaihtaa perhetta. Coordinator sanoi, etta se laittaa mut floating-listalle, ja voin alkaa oottaa yhteydenottoja kun mun profiili on aktivoitu. Mul ei varsinaista sita kahen viikon re-match aikaa ollu, koska lupasin olla siina perheessa niin kauan, kun ne viipuu New Yorkissa. Se kuitenki oli aika lahella kahta viikkoa.
Sen perheen isa otti asian hyvin, osittain melko kylmasti. Se sanoi, etta haluaa etta mia oon onnellinen ja jos perheenvaihto on mita haluan, se myos tehdaan. Myos sanoi, etta ei halua aupairia, joka ei halua olla siina perheessa. Se ei halua sellaista hoitajaa sen lapsille, joka ei pida tyostaan. Kylma fakta.
Siina on nyt paljo tekstia! Alankin nyt seuraamaa sun elamaa siel Floridan lammossa, ihanaa kuulla toisenki suomalaisen tuntemuksia! Oon taalta alueelta loytany pari suomalaista, keta en oo viel ehtiny tavata. Ei malta oottaa :) Tuntuu heti kotoisammalta kun voi puhua meikalaisten kanssa (ei mitaan rotujaottelua ;)). Tassa on muuten mun maili, mikali haluut jutella lisaa ettei tartte journalii kirjotella: elisa.pekkola@hotmail.com
Parjaileppa siella, toivottavast kuulen sun kuulumisia pian :)
Hei!
Toivon sulle erittäin paljon onnea uuden perheen etsintään jos siihen päätät nyt ruveta. :) Harmi että kävi noin, mutta pääasia on nyt että sulla itsellä on hyvä olla!
Mulla lähtee lento kahden päivän päästä ja ei vielä jännitä oikeastaan hirveesti. Huomenna lähden jo Helsinkiä kohti kaverille yöks, joten sillon voi jo tuntuu erilaiselta.
Jutellaanpas taasen.. <3
Lähetä kommentti