Rollercoaster

Taas on niin paljon ajatuksia mielessä ja kerrottavaa löytyisi, mutten tiedä mistä aloittaa!
Kello on täällä lähes 11pm kun tätä kirjoittelen ja ollaan vietetty Leslien ja kaksosten syntymäpäivää! Päivä oli lähes normaali - poikkeuksena iso suklaakakku ja lahjat sekä kukkakimput ja ilmapallot! Jouduinkin tänään kuittaamaan postimiehen tuoman kukkakimpun josta killui iloisena 'happy birthday'-ilmapallo(aivan kuten elokuvissa!)
Leslien puhelin pirisi koko päivän taukoamatta, ja kaikesta siitä se kirosi Facebookia!! Hahhah, joo se oli lisännyt itsensä facebookiin (kiitos minun kun siitä yks pv puhuttiin) ja kuulemma kaikki nuoruusvuosien takaiset ystävät olivat tämän huomatessaan päättäneet pitkästä aikaa soittaa ja onnitella!! :D

Päivä oli siitäkin myös erikoinen, vaikka juhlittiinkin, niin Maddie oli ihmeen helppo laittaa päiväunille! Aivan ällistyin kun kaikki tapahtui ihmeen vaivattomasti (edelliskertoihin verrattuna - ei yhtään timeoutia ja kaikkeen tähän meni vain YKSI tunti)!!
Jossain vaiheessa tuntui oikeasti, siis aivan OIKEASTI hyvältä! Jopa ajatus siitä, että kyllähän tästä voisi jopa selvitä, kävi mielessä.. Mutta se kaikki olikin aivan liian hyvää ollakseen totta loppuun saakka. Nimittäin kun herättelin tytöt kahden tunnin unien jälkeen, molemmat itkivät n. puoli tuntia kuin puukossa, ilman mitään syytä!
Ainoastaan 'Baby Einstein'-show sai Cocon rauhottumaan, ja kun Coco tekee jotain niin Maddie on perävaununa apinoimassa.. Siinä sitten kuuntelin vielä viimeisiä kyyneleitä ja katselin ikkunasta ulos kun vettä sateli kaatamalla ja myrsky rieputti palmuja - olo oli turta!

Leslien ja poikien tullessa kotiin helvetti oli irti! Jonahin jahdatessa ja kiljuessa valmiiksi koulupäivästä väsynyttä Logania, tyttöjen maristessa äidilleen ja Maddien päästellessä krokotiilin kyyneliään olin valmis hyppäämään lähimmältä sillalta! Mieluummin joudun alligaattorien raatelemaksi kuin että kuuntelen enää päivääkään sitä saatananmoista apinalaumaa!
Päästelin höyryjäni ulos laukomalla kaiken mikä juuri sillä hetkellä ärsytti, päin lasten naamaa - suomeksi! Siinä haukkuessani ne kaikki alimpaan helvettiin, jäivät jokainen katsomaan huuli pyöreänä, että mitäs höpöttelen! Hahhah! Siitäs saivat.. :D

Ihmeellistä kyllä, kaikki päivän loska unohtui kun molemmat vanhemmat olivat kotona(ja lapset tottelivat paremmin!) Yhteinen päivällinen ja kakkuhetki sai mieltä kohoamaan.. Päivä olikin jo pulkassa ja enää oli odotettava että aluevalvojani, Nancy tulee ensimmäiselle vierailulleen.
Siinä vasta ihana nainen, n. 37-vuotias, esikoisensa vasta synnyttänyt Nancy sai kyllä minun luottamukseni! Jos kaikki ei suju odotusten mukaisesti, voin kyllä kääntyä huoletta hänen puoleensa!
Käytiin au pair-touhun perusasiat läpi ja juteltiin mukavia. Nancy kertoi että jos olisi saanut tytön olisi se antanut sille nimeksi Riikka.. Niin se hoki koko ajan minun nimeä: 'Oh, Riikka! I love your name so much! It's so funny here in US, two i's and two k's together! I love it!' No se kyllä myönsi sitte, että vuosi sitten syksyllä, kun ne oli sen miehen kanssa Tukholmassa, ne yöpö Gamla stanissa hotellissa jonka nimi oli 'Rica Hotel' - ja siellä sai alkunsa heidän esikoisensa! (Hieno tarina, mutta harmi että tää lapsi oliki poika!)

Samalla oven aukaisulla Nancyn lähtiessä, saimme uuden vieraan - pieni, iloisesti hyppelevä sammakko tuli tervehtimään meitä! Nauroin kippurassa kun Leslie juoksi hyppelevää sammakkoa kiljuen karkuun, samalla kun Dave yritti metsästää sitä(hyvin huonolla yrityksellä)! Vihdoin sammakon lähdettyä naureskeltiin yhdessä ja juteltiin niitä näitä - tuntui todella hyvältä! :} Vielä kylvyn jälkeen hakiessani iltapalaa, jutusteltiin Daven kanssa Olympialaisista(tai no siis Dave puhu ja minä kuuntelin) ja sitte se näytti aivan innoissaan mulle tvstä hidastettuna kuinka tää jamaikalainen Usain Bolt juoksi itsensä voittoon ja teki samalla maailmanennätyksen ('Pretty amaizing guy, ha?') :D

Näiden päivien tunneskaala on kyllä yhtä vuoristorataa ja mieliala vaihtelee niin hetken mukaan. Toisinaan ajattelen etten tuu ikinä selviään tästä ja toisinaan ihmettelen miksi vielä aamulla halusinkaan lähteä kävelemään.. Sitten kun pysähtyy miettimään, että mitä tässä tulisikaan tehdä menen aivan sekaisin - ajatukset menee solmuun ja kietoutuu pahasti yhteen. Silloin pitäisi vaan mennä ja heittää ikävät ajatukset nurkkaan!

Life is a rollercoaster, just gotta ride it!

(ps. ulkona on TÄYSIN pilkkopimeää ja vettä valuu taivaantäydeltä! Saa nähdä miten huomenna käy kun etelä-Floridaa järisyttänyt pyörremyrsky kulkee uhkaavasti meitä päin..)